DiabetesSara – Saara

Terveyskeskuksen vuodeosastolla oli hoidossa yli 70-vuotias diabeetikko
nainen, Saara. Yhtenä aamuna hän soitti hädissään ja pyysi apua – koki, että
oli hengenvaarassa: ” Ne tappaa minut” hän itki puhelimeen. Kyseltyäni asiaa
miksi hän näin koki, kertoi hän: Ne pistää minulle insuliinia, eikä anna minun
syödä.

Soitin terveyskeskukseen hoidosta vastaavalle hoitajalle. Hän tietenkin
närkästyi, kun hoitoa kyseenalaistetaan keskussairaalan yksiköstä ja otetaan
yhteyttä. Samalla hän kyseenalaisti myös minun soittoni, että sinä siis meinaat
puuttua osastolla tapahtuvaan hoitoon. Kerroin, että potilas on ottanut
minuun yhteyttä, koska kokee, että on hengenvaarassa. Haluan tietää, miksi
hän näin kokee…

Hoitaja sanoi, että insuliinia on pistettävä, koska verensokerit ovat koholla.
Tämän lisäksi hän syö joka yö omasta yöpöytälaatikosta herkkuja, joten
omaisia on kielletty tuomasta hänelle omaa syömistä.

Menin osastolle tapaamaan potilastani. Hän kertoi, ettei tohdi nukkua ja hänen
pakko ottaa jotain syötävää, koska hänelle pistetään yöllä salaa insuliinia.

Tilanne oli väärinymmärrys kaikin puolin, joka korjaantui, kun päästiin kaikkia
tyydyttävään ratkaisuun.

Myöhemmin – kun potilas pääsi pois osastolta, tuli hän vielä käymään
poliklinikalla. Kiitti, että olin pelastunut hänen henkensä. Itkettiin molemmat.

Itselläni painoi vielä esimieheni palaute liiallisesta itsenäisestä työotteesta,
sekä monien painostavien palavereiden henkinen väsymys siitä, kun työotteeni
ei miellyttänyt. Mutta diabeetikon palaute, että olen oikeassa paikassa,
rohkaisi uuden ajatteluun…

Miksi ei voitaisi perustaa omaa diabeteshoitajan vastaanotto, jolloin työote
palvelisi diabeetikkoja, ei ylintä johtoa. Saamamme palautteen pohjalta
perustettiin diabeteshoitajien etävastaanotto, joka kantaa nimeä DiabetesSara.

– potilaan Saara mukaisesti.